Tarkoitus ei ole alkaa pitää mediakriittistä blogia, mutta flunssan edelleen kurittaessa ruumista virikkeeni rajoittuvat tällä hetkellä lähinnä Hesariin.
Ja hyvää kamaa on tänäänkin tarjolla. Kulttuurisivujen kestosuosikkini HS-raati on jälleen syvällisen yhteiskunnallisen ongelman parissa (C3): päivän kysymys kuuluu: Onko lemmikkieläinten pitäminen moraalisesti oikein? Raatiin ja sen tuoreimpiin tuloksiin voi tutustua täällä.
Sanotaan ensin, että olen pitänyt raatia aina varsin älyttömänä instituutiona. Sekalainen (vaikkakin varsin edustava) joukko taiteen, tieteen ja median vaikuttajien joukko röyhtäisee tasaisin väliajoin mielipiteensä yleensä toinen toistaan yhdentekevimmistä asioista. Ja vaikka asia olisi tärkeäkin (kuten vaikkapa tämä) voi tietysti kukin pohtia ko. joukon kompetenssia niitä kommentoida ja sitä, miksi heidän mielipiteillään olisi jotakin erityistä kiinnostavuutta tai väliä.
(Toisaalta, samaahan Haukkalakin tekee tässä, joten pata kattilaa soimaa ‒ itse asiassa olen todennäköisesti vain katkera siitä, ettei minua ole kelpuutettu eliitin sekaan laukomaan mielipiteitäni – Haloo Hesari, täällä ollaan, eikö tämä blogi jo pian kävisi työnäytteestä?!?)
Osa raadin jäsenistä tuntuu olevan kanssani samaa mieltä. Katja Boxberg toteaa perusteena vastaukseensa eläinkysymykseen (en ota kantaa): ”Olen jotenkin sitä mieltä, että suomalaisen ’sivistyneistön’ pähkäiltävänä on kerta kaikkiaan suurempia, vakavampia ja kaikkien meidän elämään enemmän vaikuttavia kysymyksiä. Jos me vain keskitymme seuraamaan kauneuskilpailuja nimeltä presidentinvaalit tai keskustelemaan lemmikkieläinten pitämisen oikeutuksesta, ajaa Suomi lopullisesti päin seinää.”
Esitänkin Hesarille nyt haasteen: Voi näet olla, että itse kysymykset eivät sinänsä ole dorkia, vaan vain niiden nykyinen käsittelytapa on. Sivistyneistön prosenttijakaumat ja sekunnissa niiden kyytipojaksi väsätyt ”perusteet” eivät ole järin mielenkiintoisia eivätkä lisää ymmärrystämme oikeastaan mistään. Sen sijaan sanomalehden – ja etenkin sen Kulttuuri-sivujen vahvuus – on asioiden analyysissa, taustoittamisessa ja liittämisessä laajempiin asiayhteyksiin.
Annan esimerkin: väitän, että HS-raadille esitetyn kysymyksen takana olevan Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentin Seppo Turusen esiin nostama huoli lemmikkieläintenpidon ongelmista ei ole mitään ylivietyä viherhysteriaa (kuten esimerkiksi muutoin suuresti kunnioittamani Timo Vihavainen näyttää antavan vastauksessaan ymmärtää), vaan osa laajempaa maailmanlaajuista ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää trendiä, jossa ihmiskunta tunnustaa ja myös antaa perusoikeuksia yhä laajemmalle osalle ei vain ihmis- vaan myös eliökuntaa.
Tässä suhteessa itselleni silmiä avaava lukukokemus on ollut Steven Pinkerin tuore ja majesteettinen The Better Angels of Our Nature, jossa hän vakuuttavasti dokumentoi väkivallan esiintymisen laskun ihmiskunnan historiassa (tulen kirjoittamaan kirjasta vielä myöhemmin lisää). Hänen mukaansa etenkin viime aikoina tämä positiivinen kehitys nojaa osittain myös perusoikeuksien laajentamiseen yhä laajempaan ihmis- ja eliöjoukkoon, joka sai alkunsa orjuuden vastustamisesta ja on sitten laajentunut yleisten ihmisoikeuksien kautta kohti naisten, lasten, seksuaalivähemmistöjen ja jopa eläinten aseman tunnustamista. Samalla ihmiskunnan jäsenten välinen väkivalta on laskenut dramaattisesti.
Turusen esiin nostamat ajatukset on mahdollista nähdä tämän ilmiön ilmentymänä ja siten rohkaisevana merkkinä siitä, että ihmiskunta – ja Suomi sen osana – jatkaa kulkuaan kohti parempien enkeliensä viitoittamaa rauhanomaisempaa tulevaisuutta. Tällä havainnolla on mielestäni huomattavasti enemmän yhteiskunnallista kantavuutta kuin sillä, että 64 prosenttia HS-raadista katsoo lemmikkieläinten pitämisen olevan moraalisesti oikein (tai että vain 13 prosenttia katsoo, että ei ole).
Miten HS-raati sitten voisi toimia jatkossa paremmin? Voisin kuvitella, että sen edustava asiantuntijajoukko voisi olla kullanarvoinen resurssi Hesarille asioiden ja ilmiöiden pohtimisen syventämisessä ja niiden taustojen penkomisessa. Kukaan ei voine epäillä eikä vähätellä sen yksittäisten jäsenten kykyä syventää ja laajentaa analyysia tarvittaessa oikeastaan aiheesta kuin aiheesta. Kannattaisiko kenties jatkossa Hesarin haastaa raatilaisensa kysymyksen sijaan tai edes sen ohella tiedustelulla, osaisiko kukaan raatilaisista kertoa, mitä saattaa löytyä kysymyksen takaa ja sitten kirjoittaa vaikka syventävä kainalo vielä erikseen siitä?
Hiski Haukkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan. Toivon keskustelijoiden osallistuvan keskusteluun omalla nimellään – niinhän minäkin teen.